Bio-Klaani

Oli tultu kotiin. Bate oli pirteänä. Hän oli nukkunut lähes koko matkan ja nyt pursui voimaa. Ei ollut nähnyt painajaisia tai muutakaan. Olo oli aika rento. Paitsi hänellä oli vieläkin kylmä siitä talvisesta pysähdyksestä. Ei ollut kivaa. Jotkut höpisivät Tongun kanssa jostain. Tulen Toa kuuli vain sanan Ämkoo, mutta päätti olla kuuntelematta.

Jotkut Matoranit tulivat silloin hänen luokseen.

“Kas yksi klaanilainen tuli kotiin. Oletko kuullut siitä?” puhuja oli punaista Rurua kantava punainen matoran, vähän lyhyempi kuin kaksi muuta seuralaistaan.

“Jaa mistä?”
“Siitä että Ämkoo liittyi Allianssiin”, keltainen Matoran sanoi.

“Heh-heh hauska juttu.”

Matoranit katsoivat häntä vihaisesti.

“Eh?”
Entistä vihaisemmin.

“Siis ei ollut siis vitsi.”

Tuon vihaisempaa Matorania ei Toa ollut koskaan nähnyt.

“Mistä lähtien?” Bloz saattoi kuulostaa huomristiselta, mutta ei ollut. Tämä oli vakavaa.

Yksi kolmesta, Komauta kantava musta Matoran rauhoittui ja puhui.

“Kun olitte matkoillanne. Ämkoo näytti olevan tosissaan. Adminit ovat vetäytyneet siitä lähtien, eivätkä ole puhuneet muille pahemmin.”

Matoranit jatkoivat matkaa. Bloz päätti mennä Verstaaseen miettimään asioita.

Siellä Gjarke taas rakenteli jotain. Mitäköhän tuo pieni ruskea Matoranin näköinen olio oli tehnyt täällä sen aikaa.

Bloz käveli siellä hetken aikaa, kunnes näki verhon. Toa tönäisi sen pois ja huomasi uuden haarniskan.

“Kappas, sinä olet ollut ahkera.”
“Mjöh.”

“Osaatko puhua?”

“Qwer-in sa’zar a ingros.”

“A-ha”.

Gjarke oli näköjään saanut Blozin viestin ja rakennellut siitä lähtien. Oli niin kova meteli, ettei siellä pystynyt keskittymään, joten Toa painui ulos.
Piharakennukseen päästyään, Matoranit eivät muusta höpisseet, kuin Ämkoosta.

Matoro kumppaneineen olivat jo hävinneet. Toa kysyi parilta Matoranilta neuvoa ja meni heidän perään.