Metru Nui

Glennhu vetäisi kartanlukijan puoleisen oven napakasti kiinni.
”Okei, menoksi.”

Neljälle matkustajalle suunniteltu vaunu lähti lähti liikkeelle jalat maata vasten naputtaen. Parkkipaikalta päästyään se sulautui osaksi Le-Metrun kiireistä liikennettä. Tie oli alin neljästä päällekkäisestä kulkuväylästä, ja niiden yläpuolella oli vielä reitit vähintäänkin yhtä monelle kerrokselle ilmalaivoja. Mikä tahansa muu kolkka tunnetusta maailmasta olisi ollut historiansa pahimman liikenneruuhkan kurjassa otteessa moisen kulkupelien paljouden vallitessa. Mutta ei tämä Metru. Mitä tahansa Le-Matoraneista sanottiinkin, he olivat erinomaisia kuljettajia.

Ritarikuntalaisten vaunu kipitti liikenteen seassa. Kuljettajan paikalla istui Cyrenda. Selkhilaanina hän oli hieman liian pitkä pääasiassa matoralaisten käyttämään menopeliin. Vaunun tummennetut ikkunat pitivät kuitenkin huolen siitä, etteivät ritarikuntalaiset herättäneet liikaa huomiota. Cyrendan viereen istuutunut matoralainen ei silti ollut täysin vakuuttunut huomaamattomuudesta.
”En tykkää”, nahkalakkinen matoralainen mutisi karhealla äänellään. ”Liikaa silmiä.”

Legendojen kaupunki oli Mata Nui -uskon pää ja siten Ritarikunnan vahvinta liittolaisaluetta. Siitä huolimatta keikat Metru Nuilla olivat harvan agentin mieleen – tarkkaan valvottu kaupunki oli haastavimmista mahdollisista toimintaympäristöistä. Kaupungista puuttuivat varjot, joissa toimia.

”Siinähän valitat”, Cyrenda vastasi painaessaan kaasua. He olivat päässeet moottoritielle. ”Sinä voit sentään kulkea kadulla ilman, että kiinnität jokaisen vastaantulijan ja Vahkin huomion itseesi.”

Lyhyen vaiteliaisuuden jälkeen selakhilaani korjasi lausuntoaan. ”Jos et pukeutuisi noin naurettavasti.”

Glennhu ei katsonut asiakseen vastata, vaan keskittyi nahkaisen salkkunsa sisältöön. Valtava kapsäkki oli hänen sylissään avonaisena matoralaisen kaivaessa sieltä esiin kansion.

Edellinen havainto kohteista oli Onu-Metrussa. Toistaiseksi agentit jäljittivät Bio-Klaanilaisia verkostonsa tietojen perusteella. Takapenkkillä tajuttomassa tilassa olevan Toan käytön hetki koittaisi vasta myöhemmin. Ritarikuntalainen ihmetteli, mitä klaanilaiset tekivät näin sankoin joukoin Metru Nuilla. Eivät taatusti tulleet uuden vahkikuljettimen julkaisutilaisuuteen, siitä Glennhu oli varma.

Vaunu tärisi, mutta kemistin kädet olivat vakaat. Hän selasi mustasta kansiosta klaanilaisten profiileja.
Matoro alias Mustalumi ja Umbra, agentti pähkäili. Korkean profiilin kohteita.

Glennhu katsoi Mustalumen kuvaa, joka oli kiinnitetty tekstisivuun paperiliittimellä. Jään Toa mustavalkoisessa haarniskassa.
Jos en tietäisi paremmin, kuvan perusteella voisin luulla hänen suojelevan matoralaisia Missälie Nuilla.

Hän kuitenkin tiesi paremmin. Teksti kuvaili ensisijaisesti Mustalumen Ritarikunta-aikoja: Pohjoisen mantereen ja Zakazin rikospiirien tarkkailu, jatkuvat yhteentörmäämiset Skakdien kanssa… Hän oli ollut kiireinen agentti.

Ja sitten tämä Umbra. Toisin kuin Mustalumi, valon soturi ei ollut eronnut Ritarikunnasta sopimuksen turvin. Hän oli vain lähtenyt.
Ja hankki samalla itselleen liudan vaarallisia vihollisia.

Matoralainen oli varma, että bio-klaanilaiset tiesivät moisten nimien herättävän huomiota Metru Nuilla. Suurristaa suurkaupungissa.
Heillä mahtaa olla kiire.