Viidakkosaari (yritän keksiä sille paremman nimen)

“Ettämitäettä”, Gatta kysyi hämmentyneenä yhden palmuryppään yksilön heilahdettua takaisin alkuasetelmaansa liikkumattomaksi.
“Naamapalmuja”, Tokka toisti. “Muuten samanlaisia kuin tavalliset, mutta harvinaisempia ja eloisampia.”
“Huomattu on, mutta miksi ne haluavat liiskata meidät?”
“Niiden latvoissa on jonkinlaisia lämpöhermoja. Ne ovat erittäin herkkiä ja aistivat lämmön vaihtelut nopeasti, mikä vetää niitä suuresti puoleensa. Tällaisessa viileän kosteassa ympäristössä pelkkä uloshengittäminen riittää niille syyksi lyödä sinua lättyyn.”
“…mikä tämän saaren ekosysteemiä vaivaa?” Paku tokaisi.

Gatta ampui matorankokoisella kiväärillään valoammusmaisen zamorkuulan puiden latvojen välistä. Ammuksen kulkureitin läheisten puiden latvat joko löivät tyhjää tai iskeytyivät toisiinsa.
“Wow…”
“Notenka, mikä on toimintasuunnitelma”, Lyan kysyi. Kolme Matoranpiraattia kohdisti hitaat ikatseensa Tokkaa kohti.
“…mitä?”
“Sinähän se kasvit tunnet, sano nyt miten noista pääsee ohi”.
Pakun painostuksesta Tokka aloitti aprikoinnin.
“Nooh, ööh, eikö tuota plantaasia voi kiertää”, kasvillisuuden Matoran kysyi.

“Se veisi liikaa aikaa”, pikkumiesten vieressä palmustoa tuijottava palkkasoturi sanoi, “menemme suoraan läpi.”

Piraattijoukkion pohdiskelu päättyi matoranien huomatessa kapteeninsa astelevan kylmän viileästi kohti hirviömäisiä kasveja.

“Mmitä se tekee”, Gatta asetti kyseenalaiseksi kapteeninsa aikeet.
Matoranjoukko alkoi pian huudella ja viittoa hätääntyneesti kapteeniaan kääntymään takaisin. Mutta palkkasoturi ei ollut kuulevinaan. Matoranit katsoivat jännittyneenä kun heidän kapteeninsa lähestyi kookkaita palmuja. Heidän ilmeensä olivat lievästi ilmaistuna hämmennyksestä soikeina. Palmut eivät hievahtaneetkaan. Palkkasoturi käveli kasvien runkojen välistä tyynesti kuin sunnuntaikävelyllä ikään.

Matoranit äimistelivät näkemäänsä.
“…mmitähän ihmettä”, Paku kysyi.
“Nnnooh”, Tokka henkäisi miettien vastausta, “kasvien lämpöaistimien periaatteessa tulisi paikantaa melkein mikä lämpöä erittävä olento. Siis pääasiassa sellaiset jota yleensä hengittävät.”
“Entä jos hän ei hengitä…?”
Gattan kommentti hiljensi jälleen hänen kolme kumppanustaan.
“Eh, älä ole hölmö”, Tokka vastasi hieman pakonomaisesti hykerrellen, “kaikki elävähän nyt hengityksen tuomaa happea tarvitsee.”

“Entä jos hän ei… ole elävä”, Gatta jatkoi. Matoranit hiljenivät jälleen. Siitä oli jo kehittymässä porukan keskuudessa ennennäkemätön tapa.
“Nnnooh”, Lyan heitti kaverinsa aiheesta pois, “mitä jos nyt miettisimme oman tapamme päästä metsikön läpi, jookos?”
Muut pikkumiehet yhtyivät ajatukseen vaitonaisesti mumisten.

Amazua jatkoi matkaansa palmujen runkojen läpi. Hän ei kaivannut hidasteita. Pikkumiehet saivat keksiä oman tiensä seuratakseen häntä tai jäädä villirahien armoille. Palmut eivät reagoineet mitenkään hänen läsnäoloonsa. Ne päästivät hänet rauhassa ohitseen kuin oikean tunnussanan tienneen pummin yökerhoon. Ihan kuin häntä ei olisi olemassakaan…

Matoraneja alkoi hermostuttaa entistä enemmän palkkasoturin edetessä niin että tämä alkoi kadota näkyvistä.
“Niin tota ei olisi ideoita”, Gatta tivasi edelleen.
Tokan ehdotuksesta kukin Matoraneista poimi mukaansa sopivankokoiset lehdet sitoen ne suunsa ympärille. Kolme muuta pikku piraattia katsahti Lyaniin joka sitoi näennäisen sitkeän, ison puunlehden suunsa ympärille tosi tyylikkäästi.
“Nyt et hei ala…”, Tokka tuhahti. Hän ei pitänyt siitä kun hänen Le-Matoranystävänsä leikki ninjasalamurhaajaa.

Naamasa suojanneet Matoranit kävelivät hitaasti ja varovasti alkumatkan tappajakasvien sokkeloissa kirien lopulta kapteeniaan kiinni. Pahaksi onnekseen joukon hännillä kulkeva Gatta alkoi tuntea naamaseudullaan jotain ikävää. Kutinaa… Kutinaa, joka muuttui hetki hetkeltä sietämättömämmäksi. Onu-Matoran huokaisi hiljaa ja nopeasti. Uudestaan. Ja uudestaan. Pieni Matoran huomasi kauhukseen olevansa juuri aivastamassa…

Viime hetkellä ninjaa leikkivä Le-Matoran pysäytti Onu-Matoranin tässä tapauksessa hengenvaarallisen aivastusprosessin asettamalla etusormensa piraattitoverinsa hengityselimen eteen. “Ei hitto meikäläinen on kova ninja”- katseinen Lyan teki hämmentyneelle Gattalle “Shhh”- eleen. Maan ruoho heilahti hieman Le-Matoranin sinkoillessa eteenpäin. Amazua oli jo siirtynyt palmustopläntiltä metsikköön. Tokka pääsi vihdoinkin riisumaan oman lehtinaamarinsa ja hengittämään kunnolla. Lyan ja Paku seurasivat pian perässä.

“ÄTHSII!”

Matoranmerirosvojen ilmeet vääntäytyivät peruslukemiin heidän kääntyessään katsomaan kohti aivastuksen päästänyttä Onu-Matorania. Tämän suuta peittänyt lehti leijaili hitaasti maan tykö. Matoran oli vajaan metrin parin päässä palmuston ja muunviidakon rajasta. Matoran tunsi kuinka ympäröivät palmut alkoivat kääntyä hitaasti häntä kohti. Gatta katsahti palmujen latvoihin, huomatakseen niiden alkaamaan hänen liiskaamisensa yrittämistä.

Palmut alkoivat liikkua yhtä nopeasti kuin sokeria nauttineen Tarakavan raajakkeet ikään. Matoran alkoi ryntäillä pitkin poikin loikkien viime hetkellä pois palmujen tieltä. Yrittäessään tehdä viimeisen loikan pois palmujen luota. Piraattimatoranien järkytykseksi yhden palmun ajoitus kuitenkin oli liian kohdillaan. Massiivinnen palmun isokokoisilla lehdillä koristeltu latva nousi maasta puun varren suoristautuessa. Gattasta ei näkynyt jälkeäkään.

Matoranit aikoivat viettää hiljaisen hetken ystävälleen, jonka uskoivat hajonneen atomeiksi. Tokka kuitenkin pani huomioon että kyseinen murhaajakasvi heilui edelleen sinne tänne. Puun latvasta kaikuva huuto osoitti että Onu-Matoran oli tarttunut kiinni kasvin latvustoon ja teki parhaansa pitääkseen kiinni.
“Mata Nuin nimeen, reivaava palmu”, Paku huusi ihmetyksestä.

Gattan ote herpaantui lopulta. Matoran alkoi lentää komeassa, korkeassa kaaressa piraattijoukkion menosuuntaan, jota muut Matoranmerirosvot, ja Amazua (joka totesi itsekseen lentävän kohteen olevan ilmeisesti jokin outo biometso) tyytyivät hetken katsomaan.

Gatta törmäsi yhden viidakkopuun tiheään latvaoksastoon pelotellen sen peitosta lentoon lukuisia lintusia. Matoran kiemurteli kosissa hetken ennen kuin alkoi pudota alas. Piraatti osui muutamaan oksaan ennen kuin tipahti pieneen Brakas- apinan pesään. Vihainen apina heitti tämän roikkumaan kiväärinsä kantohihnasta erääseen oksaan. Oksa katkesi, tiputtaen Matoranin vatsalleen maahan parista metristä. Edellämainittu apina heitti vielä Gattaa takaraivoon jollain kovalla hedelmällä.

Maattuaan hetken aikaa maassa Matoran kääntyi kipujaan voviotellen selälleen. Pikku piraatti ehti hetken hengähtää ennen kuin jokin TSIK- ääntä päästävä härveli osoitettiin häntä kohti. Turhautunut Matoran katsahti ylös. TSIK- äänen päästänyt härpäke oli kivääri. Jota piteli Skakdi. Riemusta virnistävä, huonosti hampaansa harjannut Skakdi…