Tuntematon paikka

Colmio heräsi köytettynä tuoliin. Viimeinen asia jonka hän muisti, oli se että hän oli ollut käyskentelemässä klaani-saaren viidakossa.
Hän muisti kuinka hänellä oli ollut tylsää linnakkeessa, joten hän oli päättänyt lähteä pienelle kävelyretkelle.
Viidakossa hän oli käveleskellyt ympäriinsä, kunnes Gukko-lintu oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Hän nosti vasta vähän aikaa sitten käyttöön ottamansa kaksiteräisen keihään ilmaan kohti Gukko- lintua. Gukko perääntyi hieman, ja raudan Toa kuvitteli sen lähtevän, mutta se syöksyikin hyökkäykseen kohti raudan Toaa. Colmio kohotti keihäänsä uudelleen, ja se osuikin Gukkoa suoraan siipeen. Gukko päästi kaamean kuuloisen kirkaisun, ja se tuntui hyvin ikävästi Colmion korvissa. Haavoittunut Gukko lähti hyvin surkean näköisenä, ja Toa päästi sen menemään. Yhtäkkiä Colmio tunsi piston jalassaan. Hän katsoi alaspäin, ja huomasi että hänen jalastaan törrötti nukutuspiikki. -Ei voi olla totta, Toa manasi, ja vaipui uneen.
Nyt pääsemme takaisin siihen mistä aloitimmekin.
Colmio tunsi miten köydet hiersivät hänen käsiään.
Hän huomasi, että joku asteli sisään pimeään huoneeseen.
– Kuka sinä olet?, Colmio sai soperrettua.
– Minäkö?, kaapuun pukeutunut olento vastasi.
– Minä olen Solitaire, hän jatkoi.
– Keisari… Solitaire?, Colmio sai vielä sanottua, mutta olento työnsi hänen vasempaan käteensä uuden nukutuspiikin.
Ja kaikki pimeni. Taas.

K/M: [spoil]Olen pahoillani että tästä tuli kovin (lue: erittäin) lyhyt, mutta en voinut tehdä pitempää koska halusin pätkäistä tuosta. Ensi kerralla sitten pitempi. Ja kirjoitin tämän kännykällä eilen illalla klo 23:15. [/spoil]