Yksi saaren upeimmista konetuliaseista
Bio-Klaani, Hain huone
Hai katsoi hämmentyneenä ikkunasta. Hän näki, kuinka Allianssin tunnuksin varustettu pommituslaivasto lipui Klaanin yli.
Kuului räjähdys. Lattia tärähti. Hai kaatui lattialle komealla kuperkeikalla ja löi päänsä.
Hain kotisaari, kauan sitten
“…Lähdemme hyökkäämään kohteenamme alue viisi. Konekiväärit asettuvat paikkoihin A ja B…” Nuhjuuntunut komentajamatoran piirsi väärin päin olevan laatikon päällä olevaan karttaan kirjaimet samalla kun selosti. “…Tykistö tukee hyökkäystä puolen minuutin raskaalla sulkutulella alueelle viisi ja sen lähelle. Kun tykistötuki loppuu, lähitaisteluryhmät 1 ja 2 lähtevät etenemään. Konekiväärit ja kivääriryhmä 5 tukevat hyökkäystä. Konepistooliryhmät 3 ja 4 hyökkäävät käskystäni. Onko selvä?”
Komentajaansa nuhjuisempi ja vihollisluotien verottama ryhmä kuittasi:”Selvä, herra komentaja”
Kivääriryhmä, joukossaan nuori matoran jota kutsuttiin Haiksi, lähti asemiin. Kuului surinaa.
Juoksuhaudoissa kajahti huuto: “Pommikoneita, maihin!”
Hai käpertyi suojakoloon joita oli juoksuhaudan sisällä useampia. Pommit järisyttivät maata. Hai näki suojasta, kuinka vihollispommikoneet kiisivät juoksuhaudan yli. Yhtäkkiä, ryhmä omia lentokoneita syöksyi pommittajien kimppuun. Taivaalla pommikoneen taka-ampuja tulitti perässä pörrääviä Vapausryhmän torjuntahävittäjiä. Hai katsoi haltioituneena näkyä taivaalla, jossa osittain kankaasta, osittain metallista tehdyt hävittäjät pörräsivät taivaalla. Yhtäkkiä, eräs Itsenäisyysallianssin pommikone kaartoi jyrkästi oikealle. Vapausryhmän torjuntahävittäjä kaartoi perään.
Pommikone ampui tiukan sarjan, joka osui suoraan torjuntahävittäjän moottoriin. Hävittäjä lehahti liekkeihin ja syöksyi maahan. Korkeus oli niin alhainen, ettei lentäjä ehtinyt hypätä. Kone räjähti maanpintaan, lentäjän taustalta kuuluvien tuskanhuutojen säestyksellä. Toinen torjuntahävittäjä näki tapahtuneen, ja syöksyi suorin tein pommikoneen kimppuun. Hän tähtäsi tuskin lainkaan ja ampui pitkää sarjaa pitkin konetta. Yksi luoti osui taka-ampujan otsaan. Torjuntahävittäjä viimeisteli helposti homman, ja pommikonekin putosi maahan. Pian paikalle ilmaantui lisää Vapausryhmän koneita ja vihollinen ajettiin pois. “Vaara ohi, asemiin!” Huuto kajati juoksuhaudoissa ja Hai kömpi pois suojasta. Hän näki ystävänsä Ekamin, joka juoksi juoksuhaudan mutkasta ja huomasi Hain. “Ekam. Komennettiinko sinut konekivääreihin?” Hai kysyi.
“Kyllä. Pitää kiiruhtaa, onnea.” Ekam vastasi.
“Onnea.” Hai tokaisi ja lähti hänkin kiiruhtamaan.
Pian sotilaat olivat asemissa. Kivääriryhmä valmistautui. “Lähitaisteluryhmät, HYÖKKÄYKSEEN!”
Hai jännittyi äärimmilleen. Konekivääri alkoi laulaa. Miekoilla aseistetut lähitaisteluryhmät nousivat juoksuhaudoista ja lähtivät juoksemaan kentän poikki. Hai nosti päätänsä. Hän näki vihollisen vastapuolen juoksuhaudassa. Hän tähtäsi…
Luoti napsahti täsmälleen keskelle Hain otsaa. Nuori matoran kaatui juoksuhaudan pohjalle…
Hai heräsi. “Ei se noin mennyt…”
Hänen selässään ja otsassaan valui kylmää hikeä. Hai ymmärsi pian että pommitus oli yhä käynnissä. Hai nousi seisomaan, katsoi nopeasti ympärilleen. Hätävarustus.
Hai työnsi sohvaansa sivuun, painoi seinää sen takana. Pieni luukku aukeni. Hai painoi punaista nappia ja kuului rahinaa. Hän juoksahti kaapilleen, avasi sen ja tiesi takaseinän kadonneen. Hai otti muodostuneesta aukosta itsevirittämänsä konekiväärin ja hyllyltä muutamia metallilevyjä.
Hai vuorasi ikkunan ympäristön metallilla ja viritti sitten konekiväärin toimintakuntoon. Se oli hänen mielestään koko saaren upeimpia konetuliaseita. Kaikki mukavuudet. “Kannatti tehdä tämä pahan päivän varalle. Nyt on paha päivä.”
Hai etsi tähtäimeensä Nazorakien sijainnin, työnsi konekiväärinsä piipun ikkunasta, ja painoi liipaisimen pohjaan.