Bio-Klaani
Troopperi istuskeli puisessa tuolissa huoneensa nurkassa, ja veti esiin miekkansa. Hän katsoi sitä hetken. Se oli pitkä, teräksestä taottu kahden käden miekka, jonka väistintä koristivat pronssiset, monimutkaiset kuviot. Hän veti esiin hiomavälineet, ja alkoi teroittaa sitä. Aamu sarasti idässä, ja ensimmäiset valonsäteet tunkeutuivat Troopperin ikkunasta vaaleiden verhojen läpi huoneeseen. Eilen oli Matoro pyytänyt hänet tehtävälle, ja tänä aamuna heidän tuli tavata ja keskustella asiasta tarkemmin. Miekan terä teroittui pikku hiljaa. Terässä oli monia naarmuja, tämä ase oli palvellut Troopperia pitkään, hän muisti kun hän takoi sitä. Sillä Troopperi oli aikanaan ollut seppä, tavallinen Ta-Koron lähellä, palaneen metsän reunoilla asunut työläinen. Hän oli monia aseita takonut, mutta tämä oli ehdottomasti hänen suurin mestariteoksensa. Miekan kahvassa välkehti kirkkaasti pronssi, se ei ollut tummunut ajan myötä. Ajatuksiinsa uppoutunut Troopperi säikähti, kun hänen oveensa koputettiin.

“Hyvää huomenta.” Oven takana oli kuriiri. Hänellä oli painava paketti kädessään.

“Tämä tuli aamulla pajalta, se oli määrä tuoda tänne.”

Troopperi kiitti, ja otti paketin. Siinä oli Klaanin asepajojen sinetti, kaksi miekkaa ristissä Nöpön kuvan alla. Hän avasi paketin. Se sisälsi useita teräksisiä, punaisilla gukonsulilla sulitettuja vasamia hänen varsijouseensa. Troopperi asteli takaisin pienelle työpajalleen, ja jatkoi valmisteluja. Pian hän oli valmistautunut alustavasti matkalle.