“Kannattaako aloittaa tappelu alueella missä voi sattua lumivyöryjä?”, Matoro sanoo tuskastuneena muille. Talven lumethan ne sieltä ovat tulossa alas kovaa vauhtia, isona lumivyörynä. Mahtavaa.

Matoro vilkaisee ympärilleen: Sivuilla on avoinaista kalliota, takana rotko. Sumu on onneksi hälvennyt ja nyt näkyy selkeästi se, että he ovat korkeilla vuorilla, viidakkoa alla.

“Nopeasti!” Tiedän mitä teemme!”, Matoro huutaa, ollen jopa hieman iloinen siitä että se on sentään vain lunta eikä laavaa.

Matoro hyppää suoraan kalliolta alas.

Muut ovat jossain paniikin ja hämmennyksen rajamailla. Matoron ääni kuuluu: “Hypätkää alas!”

Jään Toa seisoo pystysuoraa kalliota vasten, hän on ampunut toisen robottikätensä tarttumakoukun kallioon ja toisella kädellä pitää miekkaa jonka on iskenyt kallioon.
“Jääkää kallioon roikkumaan, antaa lumen mennä ylitsemme!”, Matoro huutaa kovaa lumivyöryn kohinalta.

***

Kolme Klaanin tuhoa vannovaa johtajaa istuvat neuvottelupöydässä. heidän edessään on paljon karttoja, lappusia ja laskelmia.

Yksi Nazorak saapuu pöydän viereen.
“Emme löytäneet uhrien ruumiita. He saattavat olla vapaalla jalalla, tosin erämaassa kaukana Klaanista.”, se raportoi.

“He ovat sitkeämpiä kuin luulin. No, heidät täytynee hoidella toisin.”, Nazorakien johtaja sanoo.