Nazorakein tunnelit

Matoro pitelee päätään. Hän nousee hitaasti kaiken tomun ja kiven keskeltä.
Jään Toa saa silmänsä auki ja katsastaa tilanteen.
Kuolleita Nazorakeja. Tai vähintään tajuttomia.
Kivimurskaa. Isoja sortuneita lohkareita. Iso keltainen möykky. Hei, se keltainen möykky onkin Keetongu.
Matoro ryntää – tai liikkuu niin nopeasti kuin äsköisen jälkeen voi liikkua – Keetongun luo. Ison rahin ainut silmä on ummessa.

Matoro koittaa herätellä Tongua. Hän katselee samalla huonetta, paikantaakseen jonkun muun.
Summerganon on yhdessä kulmassa. Ilmeisesti käsi jäänyt kivien alle.

“Toa! Nouse, kädet ylös!” yksi torakka huutaa Matoron takaa. Se osoittelee Zamor-pistoolilla Toaa.
Matoro nousee hitaasti seisomaan, ja nostaa kädet ylös. Hän on selkä torakkaa päin.
“Mistä minut pidätetään?” Matoro kysyy ivallisesti.
Torakka tulee lähemmäs, painaa pistoolin Matoron niskaan ja ottaa tämän pitemmän miekan. Toa potkaisee nopeasti taaksepäin, Nazorakin jalkaan. Torakka kaatuu maahan iskusta, ja Jään Toa nappaa vyöstään lyhyemmän miekkansa ja osoittaa sillä uhrinsa kurkkua.
Hän potkaisee Zamor-pistoolin kauemmas.
“Osat vaihtuivat, torakka”, Matoro myhäilee.
“Onko sinulla alueen karttaa?” hän jatkaa.
Hyönteisotus sähisee jotain ja osoittaa vyötään. Matoro nappaa vyön taskusta vihkon ja sitoo torakan neljä kättä vyöllä sen selän taa. Hienovaraisen nuijanukutuksen jälkeen Matoro pujottaa karttavihkon vyöhönsä ja menee katsomaan Summerganonia.