Klaanin käytävä

Kapura seurasi Glatoriankingin ääntä. Höyry oli yhä sakeaa. Feterrat lopettivat Plasma-ammusten ampumisen. Mutta Kapuralla oli pieni ongelma: Hän oli yhä edelleen Feterrojen saartama. Ulospääsytietä ei ollut. Kapura heitti kiven vasemmalle, tietäen Glatoriankingin olevan oikealla. Feterrat kääntyivät vasemmalle. Kapura painautui maahan, ja tunsi Feterran leijuvan ohitseen. Hän kuuli Plasma-ammuksen. Kapura nousi ylös ja käveli GK:n luo.

”Nopeasti, tähän suuntaan.” Glatorianking kuiskasi ja osoitti Feterrojen seinään tekemää aukkoa. Kapura näki sen juuri ja juuri sumussa.

”Ulkona olisi varmaan turvallisinta.” Kapura kuiskasi astuessaan tunneliin.

”Näytän sinulle tien. Itse aion auttaa Klaanilaisia.” Glatorianking sanoi kävellessään.

”Ei, kyllä minä voin tulla mukaan. Kaksi Toaa taistelee noita juttuja vastaan paremmin kuin yksi. Sitä paitsi-” Kapura aloitti mutta vaikeni. Hetken hänen vatsassaan kouristeli, kun hän ajatteli mitä tapahtuisi, jos Adminit saisivat tietää hänestä ja Avdesta.

”Mitä?” Glatorianking kysyi pystymättä kätkemään uteliaisuuttaan.

”Ei mitään.” Kapura sanoi. ”Unohda.”

Kului muutama minuutti. Se tuntui Kapurasta tunnilta. Mitä jos Avde tulisi paikalle ja olettaisi häneltä petturuutta? Tarjous oli melko houlutteleva. Kenen puolella Kapuran edes kuuluisi taistella? Toisaalta, mekaaniset olennot yrittivät kärventää hänet plasmalla. Tarkoittiko se, että Avde piti häntä vihollisena? Littyikö Avde edes tähän? Ehkä hyökkäys oli jonkun muun tekosia. Kapura oli kuullut Matoranien puhetta mustasta massasta. Eikä hän keksinyt kuin yhden olennon, joka sopisi kuvaukseen.

”Avde…” Kapura mutisi ja puristi kätensä nyrkkiin. Oliko Klaanin tuhoutuminen Avden lupaaman palkinnon arvoista? Glatorianking näytti siltä, että haluaisi sanoa jotain, mutta juuri silloin käytävä loppui.