Tyrmä areenan alla

Summerin pitäisi kestää vähän aikaa. Suunnitelma muodotui Keetongun päässä. Hän otti hitsauslaitteensa ja kuumensi sillä toisen irrottamansa Kikanalon sarven terää. Se leikkaisi kuuman paremmin.

”KERTOKAA!”

Keetongu nousi ruumiiden päälle kaltereiden alle. Hän heilautti sarven päänsä yli ja löi sillä kalteria niin kovaa kuin pystyi. Ensimmäinen kalteri katkesi ja sen pää jäi tärisemään. Keetongu väänsi sen pois tieltä. Sitten hän löi poikki kaksi muutakin kalteria. Nyt Summer pääsisi ujuttautumaan aukosta, ainakin ilman panssareita.

”SUGA!” Keetongu karjaisi. Hän kurkisti aukosta ja näki Sugan lyövän onnistuneen lyönnin Tahtorakin kasvoille. Se kaatui, mutta nousi. Summer juoksi luukulle ja hyppäsi sisään. Kikanalot pehmensivät pudotusta.

”Selviydyin”, Suga sanoi. Sellissä haisi pahalle.
”Niinpä tosiaankin teit”, Keetongu vastasi.

”TULE ULOS SIELTÄ!” Kuului ylhäältä. Tahtorak oli hyvin, hyvin vihainen. Itikka oli lyönyt sitä naamalle ja vielä karannut alas.

”Pääseekö täältä ulos?” Summer kysyi.
”Ainoa ulospääsytie on ylhäällä, muualle on panssariovet”, Keetongu vastasi. ”Mutta onhan meillä miekat”.

”Niin, se on selvä parannus”, Summer vastasi. He alkoivat tutkia luolaa apuvälineiden toivossa.