Klaanon

Bio-Klaanin yhteinen tarina

Isku Nazorak-pesään: tahtorakin ateria

6 kommenttia

Tyrmä areenan alla

Summerganon ja Keetongu yrittivät kuumeisesti keksiä jotain. Tahtorak ei pääsisi heidän luokseen, mutta sen karjunta ei tehnyt heidän oloaan mukavaksi. Ja heidän vihollisensa saattaisivat pahimmassa tapauksessa yrittää napata heitä…

Tyrmässä ei tuntunut olevan mitään erityisen hyödyllistä. He eivät onnistuisi kaivamaan minkäänlaista tunnelia, mutta heitä ei houkuttanut heittäytyä taisteluun Tahtorakia vastaan tuhatpäisen vihollislauman edessä. He katsoivat parhaaksi varustautua taisteluun niin hyvin kuin taisivat, keräämällä teränpalasia ja sen sellaista. Ehkä he onnistuisivat tekemään heittoaseiksi paremman puutteessa kelpaavilla teränpaloilla ja miekoillaan tarpeelliset vahingot Tahtorakiin. Yleisö meuhkasi, mutta näreissään. Se ei pitänyt tällaista enää lainkaan huvittavana. Muutama oli noussut katsomon laidoille seisomaan ja osoittelemaan tyrmää suutuksissaan. Sankarikaksikko näki siinä tilaisuutensa. Nazorakien kiihtyessä he päättivät tehdä jotain uhkarohkeaa ja he säntäsivät takaisin areenalle, sillä Tahtorak oli kiinnittänyt huomionsa katsomon reunoilla meuhkaaviin nazorakeihin. Keetongu väänsi kalterit tieltään ja kömpi areenalle. Summerganon ja Keetongu heittivät molemmat kevyimmät sarvenpalat, jotka he olivat löytäneet kohti reunalla seisovia nazorakeja ja heidän suunnitelmansa toimi: yksi putosi areenalle saatuaan osuman jalkaansa. Yleisö raivostui ja Tahtorak sai ateriansa Summerganonin ja Keetongun kiitäessä kohti porttia. Torakanmokoma ei pedolle riittänyt, vaan se säntäsi hurjan raivon ja himon vallassa sankarien kimppuun ja yhyttikin kaksikon areenan päädyssä, josta lähti pienet tikapuut tasanteelle, jossa oli portti. Peto sai tikapuiden juurella päähänsä syvät vammat kaksikon miekoista ja ne pari sokeaa sekunttia, jotka peto koki, olivat pelastus Sugalle ja Keetongulle, jotka kipusivat peräkkäin tikkaille. Pienelle tasanteelle päästyään he ryntäsivät ovesta käytävään. Käytävä oli pimeä, eikä sieltä kuulunut ollenkaan ääniä. Tämä oli oletettavasti huoltoreitti siltä varalta, että areenalla täytyisi tehdä jotain. Nazorakit tajusivat, että sirkus oli ohi ja takaa-ajon pitäisi alkaa. Summerganon ja Keetongu pistivät juoksuksi, sillä Nazorakit tunsivat epäilemättä tämän paikan kuin omat taskunsa. Tahtorakin karjunta kuului yhä: ”KERTOKAA! ja seinät tuntuivat tärisevän.

Summerganon ja Keetongu juoksivat pimeää käytävää jokusen minuutin ajan ja he päätyivät avarampaan käytävään. Alkoi kuulua useiden askelten kaiku. He ryntäsivät eteenpäin ja pian näköpiiriin ilmestyi muutama vihollinen, mutta vapaudenhimoista sankarikaksikkoa ne eivät pidätelleet, vaan jäivät miettimään mikä iski…

Summerganon ja Keetongu tiesivät, että koko luolasto on hälytystilassa, mutta ketään ei näkynyt missään. Takaapäin alkoi kuitenkin kuulua jälleen askelten ääniä, heidän perässään oli massiivinen vihollislauma.

Suga ja Keetongu löysivät käytävän varrelta oven ja siitä astuttuaan he näkivät avaria tiloja. He olivat ilmeisesti seuranneet varastointia ja areenan kunnossapitoa varten tarkoitettua käytäväverkostoa pesän keskustan tienoille. Nazorakit etsivät heitä ilmeisesti aivan muualta tai sitten valtavan väkijoukon kaaosta ei oltu saatu kunnon järjestykseen, vaan vain pieniä ryhmiä oli päässyt takaa-ajoon. Heidän aikaisemmin kuulemansa askeleet voimistuivat. Kaksikko pisti jälleen juoksuksi ja suuntasi kohti keskustaa. He kuulivat aiemmin havaittujen takaa-ajajien lisäksi muidenkin askelia, jotain tutumpaa… Ja ääniä. ”Elleivät vaistoni ole erehtyneet pahemman kerran, meillä kävi juuri mahtava tuuri.”, sanoi Summerganon iloisesti, vaikka olikin yhä varuillaan. Keetongukin piristyi, sillä keskustaan saapuessan (ja pari vihulaista tyrmättyään) he törmäsivät tovereihinsa keskustassa. Harmi vain, että monikymmenpäinen vihollislauma oli aivan lähellä ja uloskäyntejä varmaan tukittiin koko ajan. Mutta kun Manu, Matoro ja Make olivat siinä ja ryhmä oli jälleen yhdessä, syttyi heihin toivo ja taistelutahto rajummalla liekillä kuin aikoihin. ”Tästä se lähtee.”, totesi Make. ”Me pääsemme ulos.”, totesi Summerganon ja niin ryhmä ryntäsi yhtenä rintamana takaa-ajajia päin, joiden suuri joukko ilmestyi keskustaan.

6 kommenttia

Keetongu 1.8.2025

Hyvä viesti! Nazorakein pudotus harhautuksena toimii, samoin se, että tässä ei keskitytä yksinkertaiseen taisteluaktiin kovin pitkällisesti. Ulospääsy areenalta on ehkä hitusen liian helppo, mutta kai niillä pitää joku huoltoreitti olla. Loppu on kyllä täyttä Sugaa!

Matoro 1.8.2025

Jotenkin huvittava kontrasti, miten nazorak-yhteiskunta on niin ankea ja säännöstelty, ja täällä joku 7693 huutaa kännissä gladiaattoriareenan reunalla. Siis ei mitenkään mahdotonta, vähän huvittavaa vaan. Kävikö Kelvin katsomassa näitä matseja? Millainen on tavanomaisempi päivä nazorakien gladiaattoriareenalla? Oletan, että kapinajuoni tekee vielä Gladiaattorin; Maximus (9999) on vaan joku nazorak-gladiaattori joka liittyy kapinaan. Helvetin hyvä.

Tästä se lähtee! Suga on sitten finaalin alasti. Sopii hahmoon.

Nenya 1.8.2025

Se että siellä on vain tikapuut joita pitkin pääsee ulos areenalta on super absurdia… Eikö kukaan ole keksinyt että ne tikapuut voisi esim nostaa ylös gladiaattoritaistelun ajaksi…

Viimeiset virkkeet on hyvin sugia.

syttyi heihin toivo ja taistelutahto rajummalla liekillä kuin aikoihin

ja niin ryhmä ryntäsi yhtenä rintamana takaa-ajajia päin

Kapura 1.8.2025

Hyvää sugacoreilua kokonaan. Siellä se Nazorakien gladiaattoritahtorak on vielä tänäkin päivänä kyselemässä vastausta kysymykseensä

Manfred 6.8.2025

Jengi kasassa taas (paitsi Gekko saatana)!

Sugandalf 6.8.2025

En voi väittää, että voisin täysin samaistua, saati palata 2010-mielentilaani, mutta näitä läpikäydessä olen kyllä havainnut taipumuksen lähinnä vain nostattaa fiilistä (ja esim. kirjoittaa mini boss -taisteluja) ja jättää seuraavien kirjoittajien harteille juonikuvioiden varsinaisen edistämisen ja paketoinnin.

Sama ilmiö kantaa aina (semi)aktiivikirjoitta urani loppuun asti. Osasyinä varmaan pieni oman tarpeeksi selkeän vision ja itsevarmuuden puute ja toisaalta ihan vaan se, että kirjoittajana lähinnä vierailin muiden tarina-arkeissa.

Niin ja siis kyllähän tämä 2010-11 oli vielä omalta osaltani aika puhdasta foorumiropetusta.