Bio-Klaani

Illalla Troopperi katseli parvekkeelta. Aurinko laski punaisena meren taa. Klaanilla oli hiljaista. Troopperin kylki oli kipeä, joten hän päätti mennä lepäämään.

“Pääsinpäs sairaalaosastolta aikaisin, heiltä saa tehokasta hoitoa”, hän ajatteli itsekseen.

Yöllä, Troopperi näki levottomia unia. Hän tunbis samaa kuin Klaanin portilla ollessaan, ja kuuli synkkää naurua.

“Ei, älä”, hän hoki unissaan. Hän tunsi taas samaa kipua kuin sinä yönä Klaanin portilla. Varjoseinät puristivat häntä. Yllättäen, kuului vaimeaa koputusta, ja seinät hellittivät. Troopperi heräsi, ja käveli ikunalle. Hän avasi ikkunan, kun kuuli koputuksen sieltä. Sisään hyppäsi vihreänmusta Toa, jolla oli selässä jousi ja nuoliviini.

“Ehtoota, Troopperi”, Voyager sanoi.

“Kas, Voyager”, Troopperi vastasi.

“Mitä on tapahtunut, Klaanin rakennuksia on hajalla, tulin sisään muurin aukosta.”

“Se on pitkä juttu, kerron aamulla, mene nyt omaan huoneeseesi siitä.”

Voyager lähti ovesta käytävälle pois. Troopperi vajosi taas uneen.