Pieni saari
Kolmen tunnin matka Xialta

Taivas oli pilvinen sateiden jälkeen. Pieni vene lipui läpi tyynen meren ja halkoi sumua kulkiessaan. Veneen toisessa päässä seisoi kaapuun verhoutunut hieman Toaa lyhyempi hahmo, joka veti venettä suurella airolla kohti edessä hahmottuvaa pientä saarta.

Avde istui veneen toisessa päässä mietiskelevän näköisenä. Hän ja lautturi eivät olleet puhuneet koko matkan aikana. Tämä kuitenkin muuttui, kun lautturi sanoi jotain kaapunsa sisältä.

“Kohta perillä”, lautturin heikko ja vanha ääni sanoi. “Jäänkö odottamaan?”

“Mieluiten”, Avde sanoi. “En usko, että ystäväni tarjoaa minulle kyydin. Näkyykö Marionettia vastarannalla?”
Lautturi keinutti päätään edestakaisin kieltävästi. “Ei näy.”

“Hmm”, Avde äänteli hieroen leukaansa. “Poikkeuksellisen hidasta toimintaa Marionetilta. Oletko samaa mieltä?”
Lautturi ei vastannut. Hänellä ei ollut mielipidettä.

Vene rantautui lopulta ja lautturi jäi odottamaan. Avde nousi veneestä ja käveli ylös rantaa kohti pienen kukkulamaisen saaren korkeinta kohtaa. Pienellä saarella ei vaikuttanut olevan minkäänlaista elämää. Edes rikkaruohot eivät viihtyneet rannalla vaan koko saari oli peittynyt punaiseen hiekkaan, johon Avden pienet jalanjäljet jäivät hyvin selvästi.
Avde oli harmissaan. Jos Marionetti olisi paikalla, tämä ei olisi ongelma.

Pieni Pakaria kantava Matoran saapui kukkulan korkeimpaan kohtaan. Kukkulalla seisoi kolme punertavaa kalliota. Avde katsoi kallioita hetken yrittäen muistaa, missä oikea kohta oli.
Punaisen Miehen ei tarvinnut kuitenkaan yrittää kokeilla kaikkia mahdollisia kallioita, sillä pieni yksisilmäinen lentävä lautanen leijui esiin jostain kallioiden välistä. Avde katsoi sitä ja hymyili kameralle.

Avhrak Va suoritti hetken tunnistusoperaatiota, jonka jälkeen se piippasi kaksi kertaa. Yhteen punertavista kallioista aukesi pieni oviaukko. Sisällä oli pimeää.

Avde käveli aukosta ja astui alas portaita syvemmälle. Punaisen Miehen kävellessä syvemmäksi alas portaita seinän lamput alkoivat välkehtiä päälle ja pois. Avde ei pitänyt lamppujen tuottamasta valosta. Paikan asukas tiesi tämän erittäin hyvin.
Seinät olivat yhtä punaisia kuin saaren kallio, josta Avde oli tullut sisään. Portaat olivat sen sijaan metallisia ja verrattain hyvin siistejä.

Avden astuttua viimeisen portaan askeleen päälle loputtoman tuntuinen käytävä ilmestyi hänen eteensä. Hänen eteensä saapui pian samanlainen yksisilmäinen lautanen, joka oli tullut saattamaan Punaista Miestä. Avde ja Avhrak Va liikkuivat kuparin värisessä käytävässä. Useiden tienhaarojen jälkeen he saapuivat pienen hissin eteen. He menivät sisään ja lautanen taittoi esiin lyhyen käsiraajan, jolla se näppäili täysin kuviotonta hissin näppäimistöä sekavassa järjestyksessä.

Hissi alkoi laskeutua alas. Avden seisoskellessa paikallaan hyvin raivostuttava Xialainen musiikki alkoi kuulua taustalla. Punainen Mies yritti olla kuuntelematta.
Hetken päästä hissin ovet avautuivat ja uusi, pitkä käytävä ilmestyi eteen. Avde seurasi Avhrak Va:ta kunnes hän ja metallilautanen viimein saapuivat mustan oven eteen.

Lautanen avasi oven, paljastaen suuren kokoushuoneen, jota valaisi vain pöydässä seisova kanisteri, jonka sisällä ui pieni, valoa tuova meduusaolento. Avde käveli sisään ja näki heikosti, mutta tarpeeksi hyvin pöydän toisella puolella istuvan Skakdin, joka hymyili hänelle. Punainen Mies hymyili takaisin ja istui pöydän ääreen Skakdin eteen.

“… Jos tulit valittamaan hissin taustamusiikista, pyydän syvästi anteeksi.Tiedäthän, kuinka musikaalisesti lahjattomia Vortixxit ovat”, Skakdi sanoi Avdelle hyvin epämiellyttävästi ja napsautti sormiansa. Valot syttyivät kokoushuoneessa, jolloin Punainen Mies näki paljon selvemmin Skakdin ulkomuodon. Skakdi oli tummanharmaa ja pukeutui mustaan, sametista tehtyyn takkiin, jota koristivat kultaiset napit. Hänellä ei ollut selkäpiikkejä, jotka olisivat sojottaneet pään takana.

Avde hymyili harmaalle Skakdille ja nyökkäsi. “Missä…’Feterrasi’ ovat?” Avde kysyi nuollen katseellaan suuren huoneen seinämiä. Seinät olivat täynnä monenlaisia laitteita, joiden toiminnasta Avde ei tiennyt mitään.

“Avde hyvä, luuletko etten luota sinuun?” Harmaa Skakdi kumartui hieman.

“Kun tulin huoneeseen, laitoit valot päälle”, Avde vastasi napsauttaen sormiaan. “Olet nähnyt, mihin pystyn ilman valoa. En tiedä, missä tappokoneesi ovat.”
Avde piti pienen tauon.

“Toisaalta miksi emme luottaisi toisiimme?” Avde kysyi kääntäen päätään hitaasti. “Kunnioitan sinua, Arstein.”

“Totta kai, rakas Avde” ,Skakdi hykersi hieman ja vastasi. “Mutta voit kutsua minua ‘Zorakiksi’. Ystävien kesken ei tarvitse olla näin muodollisia.”
Avde katsoi Zorak-nimistä Skakdia silmiin ja levitti kätensä. “Hyvä on sitten, Zorak. Zorak…Arstein?”
Avde yritti parhaansa mukaan muistaa Skakdin koko nimeä, mutta jäi vain raapimaan leukaansa pohdiskelevana.

Zorak-niminen Skakdi suoristi takkiansa hieman ja laittoi kätensä ristiin pöydälle eteensä. Ennen puhumistaan se veti syvään henkeä. Kun Skakdi puhui, sen ääni oli juhlallinen.
“Zorak von Maxitrillian Arstein VIII.”

Avde nyökkäsi hieman hölmistyneenä ja toisti perässä.
“Zorak von Maxitrillian Arstein…kahdeksas?” Zorak hymyili taas.

“No, Zorak von Maxitrillian Arstein kahdeksas”, Avde sanoi toistaen nimen samalla ylistävällä äänensävyllä kuin Zorak aiemmin, “mitä mieltä olit pienestä huviretkestämme Klaanin linnakkeeseen?”

“Yksi Feterroistani on kuollut ja useat heistä haavoittuneet”, Zorak vastasi heti paljon vakavammalla äänensävyllä.

“Nöyrin anteeksipyyntöni. He tekivät osansa, Zorak. Onko sinulla tarvetta resursseille korjausoperaatioon?”

“Milloin en ole tarvinnut?” Zorak kysyi lakonisesti ja vetäytyi syvemmälle tuoliinsa.

“Ehkä Nynrahilta?” Avde ehdotti. Zorak näytti merkillisen katseen.
Avde naurahti hieman. “Metallisten tappajakoneiden kunto liikuttaa sinua enemmän kuin Sheelikan. Mielenkiintoista.”

“Tietysti Sheelika on vielä hyvin tärkeä, mutta minun omien Feterrojeni edessä hän ei ole mitään. Asiat on laitettava…tärkeysjärjestykseen.”

“Ehkä hän pärjää”, Avde sanoi. “Toivon, että edes sait Klaanista sen, mitä olit hakemassa.”

Zorak löi pöytää harmaalla nyrkillään.
“Tiettyjä… hankaluuksia tapahtui. En saanut hakemaani, valitettavasti.”

“Nimdakin jäi sinne, mutta älä huoli. Ehkä kuudennen osan aika ei vain ollut vielä. Sanotaanko kuitenkin, että sain tietyt nappulat laudalle ja tietyt siltä pois.”
Pieni lentävä lautanen leijaili sisään huoneeseen. Mekaanisella kourallaan se toi jonkinmoista tarjotinta. Avhrak Va laskeutui hiljaa huristen pöydän tasolle ja jätti tarjottimen pöydän keskelle. Mekaaninen käsi otti kaksi höyryävää kuppia ja liu’utti ne taitavasti pöytää pitkin ensiksi Zorakille ja sitten Avdelle. Zorak nosti kupin pöydältä ja otti pienen hörpyn. Avde seurasi perässä epävarmana.

“Niinkö?” Zorak kysyi veikeästi hyvin hiotun hammasrivinsä takaa. “Lauta? Onko mahdollista antaa hyvän ystäväsi tietää pelistänne hieman lisää?”

Avde otti varovaisen hörpyn höyryävästä kupista ja laski sen pöydälle. “Oletko pelannut shakkia, Zorak?”
Zorak hymyili taas Avdeen päin. “Paljon enemmän kuin voit kuvitella”, hän vastasi.

Avde nosti toisen kätensä pöydän alta pidellen jotain, joka muistutti pientä kirjaa. Punainen Matoran tarttui esineeseen kahdella kädellä ja avasi sen paljastaen mustavalkoisen pelilaudan. Nappulat olivat jo oikeilla paikoillaan.
Avde laski laudan pöydälle ja liu’utti sen Zorakille, joka nappasi sen tottuneesti.
“Olen yllättynyt”, Avde sanoi, “mutta käsitykseni mukaan Zakazilla shakin voittaja on se, joka ampuu toisen ennen ensimmäistä siirtoa.”

“Se on totta”, Zorak sanoi hymähtäen ja siirsi ensimmäisen sotilaan kaksi ruutua. Sen jälkeen hän liu’utti laudan takaisin Avdelle. “Mutta todellinen mestari on se, joka saa vastustajan ampumaan itsensä.”

Avde otti laudan taas vastaan ja siirsi omaa sotilastaan ennen kuin palautti laudan Zorakille. “Tuon olisin halunnut nähdä. Mutta jos haluamme saada sen, mihin pyrimme, joudumme käyttämään paljon vaikeampaa taktiikkaa.”

“Olet aivan oikeassa, rakas Avde”, Zorak sanoi tehden siirtonsa. “Ainoa kysymys on; pystytkö siihen?”

“Luulen, että olet pelannut tätä paljon enemmän kuin minä”, Avde sanoi. “Joten kysyn vaihteeksi neuvoa sinulta, Zorak.”
Avde nosti valkoista kuningasta laudalta ja osoitti sitä toisella punaisella kädellään. “Tässä on Klaani”, Matoran sanoi ja nosti mustan kuninkaan toiseen käteensä, “ja tässä on Allianssi.” Avde laski molemmat kuninkaat takaisin paikoilleen.
“Miten saan kaksi kuningasta syömään toisensa?”

Zorak alkoi siirtelemään shakkinappuloita järjestykseen. Hänen lopetettuaan Avde katsoi lautaa ja hymyili tyytyväisesti. Punainen Mies vilkuili lautaa pohdiskelevana, jolloin Zorak hykerteli itsekseen. Tämän jälkeen Matoran katsoi vuorotellen lautaa ja harmaata Skakdia ja tajusi, että joskus oli mentävä pidemmälle.
Joskus oli tajuttava, että maailma ei ollut shakkilaudan muotoinen. Joskus oli otettava pieniä vapauksia. Joskus oli pidettävä ässä hihassa.

Hymyilevä, siististi pukeutuva ässä, joka puukottaa selkään heti kun pystyy siihen.

* * *

Zorak katseli Avdea ylimielisesti. Hän oli paljastanut itsestään liian paljon, mutta ei katunut sitä. Skakdi tiesi hyvinkin, ettei Avdelle voinut kääntää selkää huolimattomasti.
Tämä siirto toimi varoituksena “ystävälle”. Zorak von Maxitrillian Arstein VIII:ta ei koskaan tulisi aliarvioida.

[spoil]Guardian on kirjoittanut tästä 50%. Domek toiset 50%.
Ette ikinä arvaa, kumpi oli kumman jälkeä.[/spoil]