Jääsaaren ranta

Ruskea suurehko kauppalaiva rantautui kallioiden tienoille. Siinä oli suuri purje sekä sykkivä moottori, jota käytettiin tyynellïä.
Ramppi laskettiin alas kalliolle, ja suurihattuinen matoran asteli siltaa pitkin maihin.

Matoranilla oli mustan ja vihreän värinen haarniska. Tämän Haun päällä keikkui musta kapteeninhattu. Ghekula suri edelleenkin hienompaa hattuaan, jonka menetti.

“Yarrr. Mitäs nämä maakravut ovat?”, kapteeni Ghekula ärisi sekalaiselle joukolle.

“Tuota…”, Killjoy aloitti. “Jos teillä on tilaa, voisimme ottaa kyydin jonnekkin.”
“Yarr. Onko niillä jotakin arvokasta?”, Ghekulan takaa tungeksiva violetti matoran kyseli.
“Voimme maksaa kyytimme kunhan pääsemme Bio-Klaaniin.”, Summerganon sanoi matoraneille.
“Paljonko maksatte?”
“Enemmän kuin osaat kuvitella.”, Suga kehuskelee.

“Piraatti ei luota muuhun kuin rommiin. Onko teillä antaa jotakin pantiksi?”, Ghekula kysyi.

Klaanilaiset katsoivat toisiaan.
“… Nimda?”, Kapura sanoi hiljaa.
“Liian vaarallista.”, Killjoy vastasi välittömästi.
“Onko meillä jotakin muuta, mikä näyttäisi arvokkaalta?”, Matoro kysyi. Kaikki katselivat ympärilleen.

***

Suuri laiva oli päässyt liikkeelle aavalle merelle. Se kiisi myötätuulen ansiosta huimaa nopeutta kohti Pohjoista Mannerta, jossa oli tarkoitus käydä täydentämässä muonavarannot. Sitten matka jatkuisi Klaaniin.

Ghekula istuskeli hytissään – tai omassa puolessa hyttiä. Kapteenin hytin poikki meni väliseinä hienoisten ‘johtamisongelmien’ takia.
Vihreä matoran sormeili valkoista sirua, jonka oli saanut matkalaisilta pantiksi.
“Ei varmaan minkään arvoinen”, hän totesi ja heitti sirun pöydälle.

Neljä klaanilaista ja useita vahkeja oli otettu Ghekulan ja Takun laivan kyytiin. Laiva ei ollut aivan rahtilaiva, toisin kuin ulkonäöstä olisi voinut päätellä. Se oli vain naamioitu kauppalaivaksi. Kannen alla oli ties millaisia tykkejä.

“Mikä tykki ampuu… Kaktuksia?”, Matoro pohti itsekseen ruumassa tutkiessaan eri tykkien nimiä.
“Kaktustykki?”, Kapura ehdotti.
“Mutta miksi se ampuu kaktuksia.”
“Mistä minä tiedän.”, Kapura sanoo ja oikeisee asentonsa. Hän makasi puulattialla tykkejä vasten.

Jokin aika sitten näiden ‘taivaspiraattien’ alus oli räjähtänyt taivaan tuuliin tykkiongelman takia. Sitä ennen kaksi muukalaista oli käynyt aluksella.

Ghekula ja Takun miehet olivat kokeneet oikean onnenpotkun kun lähihisaarelta ankkuroidun rahtilaivan. He ryöstivät sen, ja sen miehistö odotteli varmaan vieläkin sillä saarella. Paattia oli tarkoitus käyttää siihen esti että saataisiin uusi taivaspaatti. Merellä seilaaminen oli Ghekulasta alentavaa. Sittemmin laivasta on tehty kunnon merirosvoille menopeli, joka oli ristitty
Yön Timoksi.

Timo on pieni vesirahi, joka teeskentelee kuollutta kellumalla pinnalla, mutta kun ‘saalistaja’ tulee lähelle, tämä raivoisa rahi hyyökkää sen kimppuun pistäen sitä myrkkypistimillään.

“Miksi tämän laivan nimen pitää olla Yön Timo?”, Taku kysyi ärsyttävästi.
“Yarrrr. Koska minä sanon niin.”, vihreä matoran vastasi.
“Arrr. Miksei se ole laivan kapteenin, minun, mukaan nimetty?”
“Jotta sinulla olisi jotain kysyttävää”, Ghekula vastasi ja kittasi pullon rommia sisäänsä.

[spoil]Jakelle krediittiä tuosta “Yön Timosta”.[/spoil]