Meri, keskellä ei mitään

Notfun, edelleen päällään hopeanmusta huna, istui hytissään tyytyväisenä. Hänellä oli kädessään rommipullo ja hän luki karttoja. Notfun hörppäsi rommista silloin tällöin. Yhtäkkiä hänen silmänsä laajenivat ja rommipullo tippui kädestä. Tämä tapahtui sen seurauksena, että Jardirt juoksi hyttiin. “Kapteeni, eräs laiva lähestyy meitä. Mitä teemme?”, Jardirt kysyi Notfunilta. Notfun katsoi perämiestä epäluuloisena. “…Jardirt, ystäväni”, Notfun sanoi ja nousi tuoliltaan. Hän laittoi käteensä matoranin olkapäälle. “Tunsin kerran miehen, jonka kädessä oli koukku. Myöhemmin, hänen päänsä lähti irti ja siihenkin laitettiin koukku”, Notfun selitti. “Miten ihmeessä tuo liittyy mitenkään?”, Jardirt kysyi. “Ystäväni, se on pointti. Ei mitenkään. Miten tuo laiva liittyy mitenkään mihinkään? Olen nähnyt laivoja ennenkin”, Notfun sanoi perämiehelleen. “Oikeastaan ainoa ongelma on, että he tulittavat meitä”, Jardirt kertoi kauhistuneena. “Tulittavat vai. Millä?”, Notfun kysyi. “Kumiankoilla, kapteeni”, Jardirt vastasi…