Aavikkosaari #2, satama

Ränsistynyt satama sijaitsi kukkuloiden ympäröimän lahden rannoilla. Kukkulat samalla suojasivat että haittasivat sataman asukkaita; ne pitivät ulkosaaren rahit kaukana mutta torjuivat sadepilvet tai keräävät niitä, tehden monsuuni-ilmaston.

Juuri nyt kuivuus jatkui toista kuukautta.

Neljä henkilöä käveli yön pimeydessä kadulla. He silmäilivät kadun varrella olevia rakennuksia, yrittäen löytää majatalon.
Pian he näkevät vanhan puurakennuksen jonka oven yllä lukee “Inn”.
He astuvat sisälle.

Kynttilät paloivat puutolpissa. Hämyisen huoneen perillä vihreä matoran nuokkui puisen tiskin takana. Matoran haukotteli ja luki epämääräistä lehteä ennenkuin huomasi joukkion.

“Päivää”, Irvan tervehti tekopirteästi.
Le-matoran huokaisi. Taas näitä älypäitä.
Tervehtinyt matoran tajusi että “päivää” ei kuulosta järin järkevältä aamuyöllä.
“Niin… Me haluaisimme huoneen. Neljälle.”, Seran tuli esiin.
Le-Matoran vilkaisi seinän lappusia ja sitten joukkoa. Kaksi toalta näyttävää henkilöä.

“Meillä on vapaana kaksi huonetta. Kolmen ja kahden.”, matoran kertoi.

Nelikko kääntyi hetkeksi toistensa puoleen. Lyhyt keskustelu.
“Otamme molemmat.”, Irvan ilmoitti.
“Maksatte sitten viidestä paikasta!”, Le-matoran vaati tiukasti.
“Selvä selvä”, Irvan sanoi tylsästi, ollen haluton tinkimään aamuyöllä.
Nelikko raahasi itsensä hetken kuluttua portaita ylös.

Huone oli pieni ja puinen. Pieni ikkuna oli likainen ja puulattialla oli pölyjä. Yksinäinen lyhty valaisi kolmen hengen huonetta katossa.
Matoro tutki nopeasti sängyt ja romahti siihen. Hän heitti kansion kainalostaan pienelle yöpöydälle. Xxonn käveli perässä ja yritti ahtautua matoranien sänkyyn. Pian pitkä Axonnin lajilainen oli raahannut kaksi sänkyä vierekkäin.

He alkoivat nukkua.