Rumisheren kaupungin satama

Yön Timo II, Notfunin laiva oli saapunut satamaan. Notfun kiillotti kultaista Pakariaan ennen kuin he poistuivat laivasta. Sitten hän laittoi sen kasvoilleen, ja kolmikolkan syvälle päähänsä. Notfun nousi naulakosta asevyönsä, ja asetti siihen piilukkopistoolinsa ja veitsensä. Sitten hän käveli miehistön eteen.

“Noniin, miehet. Lähden hakemaan rommia ja maissisörsseliä. Ja sitä juttua mistä tulee keripukki. Lihaa. Saatte olla vapaasti missä tykkäätte, mutta tunnin päästä, kun tulen, laiva on lähtökunnossa. Vieraat tulevat mukaani”, Notfun kierteli miehistöä, joka oli rivissä, ja käskytti.

Notfun, Xxonn ja Matoro kävelivät satamakatua. Tämä kaupunki oli erittäin rähjäinen, mutta kotoisa. Kolmikko näytti hieman koomiselta, koska Notfun oli lyhyin, mutta käveli edessä, ja kaksi pitempää seurasivat kuten kananpojat emoansa.

“Kuule, Notfun, oletko huomannut, että tämän kaupungin nimi on jotenkin… Se vain kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty matkaamme varten..”, Matoro pohti.

“Haha.. Tuo on typerintä mitä olen koskaan kuullut”, Notfun naureskeli, ja käveli kaupan ovesta sisään. Yllä olevassa kyltissä oli kaupan nimi, Mac McToranin rommi ja aseliike.

“Mac, viisikymmentä litraa rommia, kaksikymmentäviisi piilukkopistoolia, kolme kolmikolkkaa, maissisörsseliä ja mursunlihaa”, Notfun huudahti kauppiaalle, jonka tunsi jo ennestään.

“Tulossa, N’fun. Tuleeko muuta?”, Mac kysyi.

“En taida tarvita oikeastaan muuta, kiitos”, Notfun vastasi.

“Selvä. Se tekee viisisataa”, Kauppias ilmoitti.

“Pistä lapulle että olen tuon velkaa. Olen näiden maakrapujen kanssa etsimässä erästä aarretta. Minusta tulee rikas”, Notfun kertoi.

Kauppias vastasi myöntävästi, ja kolmikko käveli ulos kottikärryllinen tykötarpeita mukanaan.