Meren pohja

Oli hiljaista. Ja pimeää. Meren pohjaan ei valo pääse. Samolin naamari oli alkanut jo lahoamaan. Kuin ihmeen kaupalla hän ei ole hukkunut, vaikka on viettänyt veden alla jo pitkän ajan…

“Urmph! Ummph!” Samol tuli tajuihinsa. Hän lähti heti uimaan pinnalle. Pinnalla ei näkynyt mitään muuta kuin vettä. Pelkkää vettä silmänkantamattomiin. Samol ryhdistäytyi ja lähti uimaan suuntaan, joka vaikutti parhaalta.

Tuntien päästä hän näki saaren. Kauniin saaren. Samol ui saarelle.

“Okei, kalmari hyökkäsi, minä ja Thowron ajuduimme erilleen, mutta kuinka kauan siitä on?” Ajatteli Samol päässään. Hän ei halunnut ajatella että se vanha äijä olisi kuollut. Hän ei voinut ajatella niin. Samol lähti sisäosiin päin, toivoen löytävänsä ruokaa. Hetken käveltyään hän törmäsi puuhun. Auts. Mutta puussa oli kookoksia.

Samol inhoaa kookoksia, mutta parempaakaan ei ole saatavilla. Hän hakkasi kookokset rikki päällään, ja lähti syvemmälle saaren sisäosiin. Hetken päästä Samol kirjaimellisesti törmäsi toteemipaaluun. Miten Samol selvisi? Mikä saari tämä on? Mikä on elämän tarkoitus? Pysykää kanavalla…