Admintorni

Tawa tuijotti paperipinoa edessään ja halusi itkeä.

Oli toki ymmärrettävää, että sota-aikana paperityöt kasautuivat. Eikä Same tai kukaan muukaan ehtinyt hoitaa kaikkea, kun oli petturitutkintoja ja vaikka mitä. Tawa oli vapaapäivänään aikonut lyhentää uhkaaviin mittoihin kasvanutta pinoa ja säästää erän päänsärkyjä muilta hallinnollisilta elimiltä, jotka papereihin joutuivat mahdollisesti koskemaan.
Mutta ei.
Hemmetin matoranit olivat tuoneet niitä lisää.

Toa nosti erään lomakkeen tarkasteltavakseen. Se oli virallinen ilmoitus Ussal-ravun nimenvaihdosta. Pitikö lemmikkiensä uudelleennimeämisestäkin lähettää kaavake? Tawa huokaisi ja laski paperin pinoon.

Guardian ilmestyi ovensuuhun.

“Tänään on yhteisvapaapäivämme”, Tawa sanoi skakdille uhkaavasti. “Ei sotimista. Tai salaisia tehtäviä.”

“Itsekin hoidat hallinnollisia toimia”, Guartsu huomautti. Tawa ei vastannut.

Sininen skakdi vaikutteli punastuneen ja takelteli seuraavan lauseensa. “Itse asiassa… aioin pyytää sinut erääseen… museoon.”

“JESS!”

Tawa ryntäsi ovelle ja näki vilaukselta Sugan ja Matoron luikkivan pakoon.

“SANAKIN SHIPPAUSSEINISTÄ, MITÄ NE NYT OVATKAAN, JA TÄYTÄN TEIDÄT PANOKSILLA”, Guartsu huusi ja heristi nyrkkiään uhkaavasti..

Tawa huokaisi. “Kai minun täytyy suostua. Otetaan myös se mukaan. En muista, koska sitä on viimeksi ulkoilutettu.”
“Haen Nöpön”, Guartsu ilmoitti.
“Puhuin Mäksästä.”
“Ai.”
“…”
“…”

“Minkälainen museo on kyseessä?” Tawa kysyi rikkoakseen hiljaisuuden.
“Ööh”, Guartsu sanoi. “Eräs… hevosmuseo.”
“Hevosmuseo?”
“Hevosmuseo.”
“…”
“Se on naapurisaarella”, Guartsu sanoi. “Hommasin jo veneen.”

“Ai”, Tawa sanoi. “Katson vielä noita…” Sitten hänen katseensa osui Ussal-ravunuudelleennimeämislomakkeeseen. “Ei kun lähdetään nyt.”

Hevosmuseo

Adminkolmikko astui sisään hevosmuseoon.

Aula oli tyhjä ja valtava kupoli, jossa ei parin automaatin ja vastaanottotiskin lisäksi ollut yhtään mitään. Guartsun mielestä vastaanottovirkailija näytti hieman epämääräiseltä, ja kun otus lähestyi heitä, syy tälle selvisi.

“Hyvää iltaa”, hevonen sanoi. “Olen Shit Biscuit, oppaanne.”

Guartsu katsoi hevosta.
Tawa katsoi hevosta.
Mäksä katso- KAHVIA! “Tulen kohta!” toa ilmoitti ja ryntäsi automaatille.
Hevonen katsoi kolmea (vaiko kahta) vierailijaansa.

“Sisäänpääsy on ilmainen, kiitos Hevos- ja muskelirahiliiton rahallisen avun”, Shit Biscuit ilmoitti. “Johdatanko teidät sisään, vai odotammeko… seuralaistanne?”

Guardian ja Tawa katsoivat nurkkaan, jossa Mäksä hakkasi kahviautomaattia ja karjui sille jotain epäselvää.

“Ei tarvitse”, Tawa huokaisi ja antoi Shit Biscuitin johdattaa heidät hevosmuseon ensimmäiseen huoneeseen.

Tawa katsoi hevosmuseon ensimmäistä huonetta.
Tawa hieroi silmiään ja katsoi hevosmuseon ensimmäistä huonetta.

“mikä tuo on”, Tawa kysyi.
“Se on hevosveistos”, Shit Biscuit selitti. “Sen on veistänyt joku matoran, tai ehkä joku muu, Metru Nuilla, tai ehkä jossain muualla. Tai ehkä se vain ilmestyi-”
“ei kun mikä tuo on”, Tawa kysyi.
Shit Biscuit ei sanonut mitään.
Guartsu ei sanonut mitään.

“Jospa otamme yhteiskuvan, hevosoppaiden kielellä #helfien”, Shit Biscuit ehdotti. Tawa oli liian traumatisoitunut vastaamaan. Guartsu oli liian kiireinen puhuessaan radiopuhelimeen vastaamaan.

“No niin”, Shit Biscuit sanoi. “Oho, heti tykkäys! Jatketaanko hevosmuseon seuraavaan huoneeseen?”

Tawa katsoi Shit Biscuitia. Hänellä ei ilmeisesti ollut vaihtoehtoa.

Mäksä työnsi kolikkonsa automaattiin. Kaikki ne.
Automaatti ilmoitti, että KAHVI LOPPU.
Mäksä kirosi ja hakkasi luontaisena kahviautomaattikäyttäjänä nappia, josta saa vaihtorahat.
Automaatti ilmoitti, että RAHA LOPPU.
Mäksä kirosi.
Mäksä huomasi seinällä näyte-esineenä toimivan Hirnahdus-nimisen miekan.
Mäksä hymyili.
Kahviautomaatti nielaisi.

“Tie haarautuu tässä”, Shit Biscuit ilmoitti. “Mihin haluaisitte seuraavaksi?”

Tawa katsoi salien nimiä. PIENTEN PONIEN HUONE, ilmoitti eräs nimekseen.

“Tuo kuulostaa viattomalta”, Tawa huokaisi. “Mennään pienten ponien huoneeseen.”

Kävi ilmi, ettei pienten ponien huone ollut viaton.
“Voi ei”, Tawa mutisi. “Mennään jättimäisten hevoskellojen saliin.”
Kävi ilmi, että hevoskellot olivat kiertoilmaus.
“Voi ei voi ei voi ei mennään vaikka hevoshuoneeseen”
Kävi ilmi, että hevoshuone oli kiertoilmaus.

Tawa hautasi kätensä kasvoihinsa. “Guartsu! Etsitään Mäksä ja lähdetään. Minä en kestä tätä.”

Guardian ei kuunnellut. Hän puhui radiopuhelimeen. “… siellä ei ollut mitään, oletko varma, ettei se tarkoittanut oikeaa?”

Tawa katsoi Guartsua. “GUARDIAN!”
G hätkähti ja miltei pudotti radiopuhelimensa.
“Mitä sinä teet?” Tawa kysyi epäluuloisena. “Tuo vaikutti lievästi epäilyttävältä.”

“Seuraavaksi voisimme ihastella Hevostornia”, Shit Biscuit ehdotti ja johdatti herrasväen uuteen huoneeseen.

Tawa laittoi silmänsä kiinni. “Sanokaa, mitä tuolla on. Minä en suostu katsomaan enää yhtäkään arveluttavaa hevosteosta.”

“No”, Guartsu sanoi. “Täällä on hevosten ruumiinosista tehty torni.”
“Mistä ruumiinosista?” Tawa kysyi.
Guartsu ei vastannut.
Tawa voihkaisi.
Guartsun radiopuhelin soi, missä ei varsinaisesti ollut järkeä, koska radiopuhelimet eivät kovin usein soi.

“Nyt selvitin sen!” Kepe sanoi innokkaasti. “Täältä tulevat ohjeet sirun luo.”

Tawa katsoi Guartsua varoen vilkaisemasta Hevostorniin.
Guartsu nielaisi.

“Tämän piti olla vapaapäivä”, Tawa sanoi. “Oliko retki arveluttavaan hevosmuseoon vain tekosyy Nimdajahtiin?”

“No”, Guartsu sanoi. “Tämä… tämä on sattumaa. Se siru. Ööh. Sattui vain sijaitsemaan hevosmuseossa.”
Tawa katsoi Guartsua.

“Siirrymmekö seuraavaan huoneeseen?” Shit Biscuit ehdotti.

“Minä otan ohjat”, Guardian ilmoitti. “Seuratkaa.”

Mäksä kohotti miekkansa kohti kahviautomaattia. “Vedä, senkin kolikkosyöppö.”
Kahviautomaatti veti miekkansa.
Mäksä nielaisi.

Kulttuurista nauttiva kolmikko saapui huoneeseen, jonka täytti hevostavaroiden sekava meri. Oli hevosamuletteja. Oli hevoskirjoja. Oli hevosennahkaisia pienhevosia. Oli hevosista tehtyjä hevosia. Oli hevosia.

“Nimda on täällä”, Guartsu ilmoitti. “Kaivelemaan?”
“Sinä saat hoitaa sen”, Tawa voihkaisi ja näppäili Kepen numeron, missä ei varsinaisesti ollut järkeä, koska kyse oli radiopuhelimista.

“Saat selittää kaiken”, Tawa käski Guartsun ja Shit Biscuitin kaivellessa. Kavioilla se näytti olevan vaikeaa.

“Selvä”, Kepe myöntyi. “Löysin Snön kanssa eräitä hieroglyfejä, jotka kertoivat siitä, että eräs Nimdan siruista piilotettiin museoon. Lopulta kaikki merkit sopivat vain tähän.”

“Okei”, Tawa sanoi. “Onko mitään tarkempia-”
“JOKO SUUTELITTE???” Matoro ja Suga huusivat radiopuhelimesta.
Tawa ärähti ja viskasi radiopuhelimen maahan.

“Löytyi jotain”, Guartsu ilmoitti ja ojensi Tawalle kivitabletin, jossa oli matoran-aakkosia.

Et paeta voi, et piiloutuakkaan
Kun some-hevosekspertti sinut tavoittaa
Muuten, jos saat haltuusi sirusen
Twiittaa meille: #Ikuinen

Väri katosi Tawan kasvoilta, mutta se palasi nopeasti, koska kaikki oli niin typerää.

“Mihin se hevosopas katosi?” Guartsu kysyi ja käänsi katseensa ovensuuhun.

Ovensuussa seisoi musta hevosen siluetti. Se lähestyi heitä uhkaavasti.
Täysin musta hahmo avasi suunsa.
Siellä oli silmä.
Silmä katsoi Guartsua ja räpytti.

“ANNA SIRU”, Punaisen Miehen ratsu ehdotti.

Juuri silloin Kepen rätisevä ääni kuului radiopuhelimen jäänteistä.

“Ööh… taisin lukea hieroglyfejä väärin päin. Kyseessä onkin Admin-siru.”

Kukaan ei sanonut mitään.
Guartsu nosti maasta metallihevosen, johon oli kaiverrettu matoran-aakkosilla sana BEETA.

“Jos löydätte vielä linnun, hämähäkin ja kissan, niin saatte kuulemma bännimisvoimat”, Kepe ilmoitti.

“Mitä ne ovat?” Tawa kysyi.
“En tiedä”, Kepe vastasi.
Guartsu ei sanonut mitään.
Tawa ei sanonut mitään.
Kepe ei sanonut mitään.
Matoro ja Suga päivittivät raivokkaasti shippausseinäänsä uudella hahmolla.
Shit Biscuit otti #helfien.

Kahviautomaatti veti Mäksää turpiin.
“heh”, kahviautomaatti sanoi ja paljastui pinkiksi kaniolennoksi. “ygs admin eliminaitu…. pitäkää varan ne!”
Mäksä ei sanonut mitään, mikä tosin saattoi johtua siitä, ettei hänen kehossaan ollut juuri nyt kiinni päätä.

Guartsun huone

Sininen skakdi heräsi unestaan ja huomasi omistavansa päänsäryn. Hän käveli kahvioon ja istui pöytään, jossa muut adminit keskustelivat siitä, että pitäisikö Klaaniin luoda lomake lemmikkien uudelleennimeämiselle.

“Ai, huomenta”, Tawa sanoi. “Pitikin kysyä, miten Manun unipillerit toimivat.”
Guartsu ei sanonut mitään.
“Meinaan, kun ne olivat 30-prosenttista kredipselleeniä.”
Guartsu ei vieläkään sanonut mitään.

“Mäksä”, Tawa sanoi hämmentyneenä Guartsun vastaamattomuudesta. “Teetkö mitään seuraavana vapaapäivänäsi?”

Jostain kaukaa kuului raivokkaita shippausseinän päivitysääniä.